Hei, mitä sinulle kuuluu? Miten sinä olet jaksanut?
Tässä kaksi tärkeätä kysymystä, mitä voit kysyä yrittäjäystävältäsi, kun tapaatte seuraavan kerran. Olit sitten minkä alan yrittäjä tahansa, niin oma hyvinvointi saattaa useinkin unohtua tässä hektisessä maailmassa. Somemaailma on täynnä kaikkia superyrittäjä, jotka tekevät töitä vuorotta 24/7 ja elämä on ”niin ihanaa” ja itse kokee tässä vaiheessa alemmuuden tuntoa, kun tuntuu, että et ennätä tekemään mitään tuossa samassa ajassa ja tekemättömien töiden lista vaan kasvaa.
Oletko miettinyt, että onko kaikki työt tuossa listassa tarpeellista? Oletko miettinyt, että pitääkö sinun itse tehdä kaikki nuo työt vai voisitko mahdollisesti ulkoistaa jotain? Maaseudulla tuntuu edelleenkin olevan se henki, että jos et tee kaikkea itse olet laiska, saamaton tms. Tämä asia vielä painottuu enemmän, mikäli vanhapari asustelee tilan lähistöllä ja käy päivittäin potkimassa nurkkia ja päivittelemässä, että ei ennen ollut näin.
Itse olen huomannut, että näistä puheista ei kannata välittää ja välillä on ihan hyvä olla se kylän laiskin emäntä. Tiedän, että yrittäjän on vaikea lähteä tilalta mihinkään. Lomittajan / tuuraajan saanti on joskus mahdotonta ja omat voimavarat alkavat olemaan totaalisen lopussa. Koneet reistaa, sää ei suosi, eläimet sairastavat ja kaikkea muuta ja mahdollista. Oletko miettinyt, että itse ottaisit tässä vaiheessa pienen aikalisän, etkä vaan jatkaisi rämpimistä tuossa loputtomassa suossa? Joskus on hyvä olla edes pieni hetki jouten ja nollata koko tilanne. Jos et pääse irtautumaan töistä pidemmäksi aikaa, niin ainakin itsellä mieluisin vaihtoehto on päikkärit. Muistan, kun olin ensimmäistä kertaa yksinyrittäjätreffeillä ja meillä oli luento työnhyvinvoinnista.
Työterveyshoitaja kysyi, että miten te rentoudutte. Minä tietysti siellä innokkaana käsi pystyssä hihkumassa, että päikkärit pitää ottaa. Muut yrittäjät katsoivat minua hölmistyneenä, että miten sä voit. No ihan hyvin. Tarkoitus ei olekaan vetää monen tunnin unia vaan pieni muutaman vartin hetki sängyssä pitkällään ja jos siinä siiten nukahtaa, niin ei paha. Tosin, jos kärsit jatkuvasta univajeesta, niin toki tässä saattaa mennä pidempääkin, mutta silloin tämä on tullut todellakin tarpeeseen. Itsellä lehmäaikaan oli aina tapana ottaa aamulla pienet ns. kiikkutirsat. Tämä tosin ei ole suositeltavaa kahvimukin kanssa. Siinä meni noin vartti ja itse olin taas pirteämpi lähtemään muihin töihin.
Muita hyviä tapoja on lähteä vähäksi aikaa liikkumaan luontoon. Vaikka päivät viettääkin maaseudulla ja luonnossa, sitä ei aina tule kaikkea huomattua. Jos et olet mikään himoliikkuja, nou hätä, en ole minäkään, niin siitä huolimatta on mukava lähteä katselemaan, mitä kaikkea ihmeellistä luonto antaa meille tänään. Rentoutumistapoja on niin monta kuin on ihmistä ja jokainen löytää varmasti sen oman tapansa. Pienen nollaushetken jälkeen työtkin sujuvat paremmin, ongelmat tuntuvat selviävän kuin itsestään ja koko maailmakin näyttää hetkittäin aurinkoisemmalta. Itse kaipaan nykyisessä elämässä navetta-aikaa siinä, että siellä ei tarvinnut ajatella ”mitään”. Työt sujuivat omalla rutiinilla ja pää nollautui ja monesti joku probleema, mitä olin miettinyt tietokoneella liki koko päivän, selkiintyi siinä lehmän alla kykkiessä. Nyt on pitänyt itsekin etsiä uusia nollausvaihtoehtoja.
Hienot koneet ja mahdolliset apuvoimat eivät korvaa sinua koskaan. Sinä itse olet oman yrityksesi kantava voima ja tärkein työntekijä ja jos sinä et voi hyvin, niin tämä heijastuu myös kaikkeen tekemiseesi. Itsestään huolen pitäminen ei ole laiskuutta vaan se on jokaisen yrittäjän velvollisuus ja vastuu muita kohtaan. Jos sinusta tuntuu, että yksin ei jaksa, niin tähän on saatavana myös apua. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse ja yhteistyössä on voimaa. Apua saa myös työterveyshuollosta ja Melan välitä viljelijästä -hankkeesta. Ja tässäkin tapauksessa ennakointi kannattaa aina.
PS. Lue myös Katse eteenpäin, vuosi kerrallaan blogista talouden erityisasiantuntijamme Hannu Ala-Haaviston ajatuksia tämän hetken maatalouden taloudellisesta tilanteesta.
