Alussa oli suo, kuokka ja Jussi.
Tästä se suomen maatalouden massatuotanto ja teollistuminen alkoi. Tosin pisaralta meressä suomen alkutuotannon tuottamat ruoka-aineet ovat, jos verrataan maailman isoimpiin tuottajamaihin.
Mutta se pisara on lähellä tuotettua, puhdasta, turvallista ruokaa ja sen alkuperä tiedetään pellolta pöytään. Korkeat laatuvaatimukset yhdessä valvonnan kanssa takaavat koko ketjun toimivuuden. Tuntuu surulliselta, kun ruokavalioita ollaan kehittämässä aitojen ruoka-aineiden käyttökiellon suuntaan. Lisäksi syyllistetään, mikäli sattuu nauttimaan hyvästä ja ravitsevasta ruuasta, johon kuuluvat liha, maito, kala, kananmunat, vihannekset, hedelmät ja marjat. Kaikkia kohtuudella ja monipuolisesti.
Ei siitä niin hirmuisesti ole aikaa, kun pihanperällä kasvatettiin omaa tai naapureiden yhteisomistuksessa olevaa possua. Ei ollut varaa ostaa kaupasta lihaa, jos sitä olisi sattunut kaupassa olemaan. Nykyään on halvempaa ja helpompaa ostaa liha kaupasta tai suoraan tilalta kuin itse kasvattamalla. Helppoa ja halpaa ei osata arvostaa.
Eipä tiennyt Jussi aikoinaan, kun suota kuokki, missä pyörityksessä tuleva maanviljelijäsukupolvi on vuonna 2022. Maanviljelyn kannattavuudesta on keskusteltu pitkään. Viime kesästä lähtien on uutisoitu maatalouden tuotantokustannusten rajusta noususta ja kannattavuuden heikkenemisestä. Kun ei ole mahdollisuutta siirtää kustannusnousua tuottajahintoihin on tilanne kestämätön.
Talouslukujen hallinnan lisäksi on maanviljelijähenkilön hallittava ympäristöystävällinen maanviljely, eettinen karjankasvatus, kannattava koneiden ja kaluston korjaus, muuttuva lainsäädäntö, eikä pahitteeksi olisi, jos hallitsee hyvin tieto- ja viestintäteknologian. Lisäksi on osattava visioida tulevaa ja ennakoida kriisitilanteet. Yritysjohtaja-ainesta siis.
Itse ei tarvitse kaikkea osata. Pitää vain osata kerätä verkosto ympärilleen, joka osaa ja auttaa saavuttamaan sellaiset tulokset, että pärjää ja jaksaa tuottaa maailman parasta ruokaa. Tätä ruokaa tuotetaan nyt yhä vähemmällä porukalla, Suomessa oli 2021 vuonna 44 700 maatalous- ja puutarhayritystä. Tässä on vähennystä reilut 900 tilaa verrattuna vuoteen 2020 (Luken tilasto). Rakennemuutos jatkuu. Toistaiseksi on maatalousmaa löytänyt käyttäjänsä ja lopettaneiden tilojen pellot on joko vuokrattu tai myyty. Saa nähdä miten pelloille tulee jatkossa käymään.
”Aika aikaansa kutakin” sanoi pässi kun päätä leikattiin. Jokaisella aikakaudella on omat historiansa ja toimintatavat. Esi-Jussilla oli Idän uhka ja aikamoiset verilöylyt. Nyky-Jussilla on edelleen Idän uhka, mutta toivottavasti saadaan asiat kuntoon ilman kahakoita. Sadan vuoden päästä Tulevaisuus-Jussilla on säilynyt Idän uhka, tälle maantieteelliselle tosiseikalle emme voi mitään. Mutta se, että sadan vuoden kuluttua on suomalainen maatalous voimissaan, sille voisi olla vielä jotain tehtävissä.
Ota tilanne haltuun ja hyödynnä talouden sekä tuotannon asiantuntijoitamme! Kaikki asiantuntijamme löydät täältä.
PS. Katso tästä Mistä huolestua? -webinaarin tallenne maatilan talouden hallinnasta ja sen tunnusmerkeistä. Mistä maatilan talouden hallinnassa kannattaa huolestua? Miten tunnistaa ongelmat ja kuinka ennakoidaan talouden pitoa? Katso tallenne ja ota selvää!
